Tuhansia ajatuksia

 

Tämä laulu aloittaa levyni. Kun olet kuunnellut sen ja ajattelet, että tässä formaatissa  se nyt sitten oli koko levy, niin olet väärässä. Biisi on kaiken kaikkiaan omituinen humppa, joka muistaakseni syntyi niin vahingossa kuin nyt laulu vaan voi. Kitara oli sylissä ja sanojen päälle lähti helppo sointukierto pyörimään. Sointukulku on sama kuin noin vajaassa miljoonassa biisissä eli minkäänlainen musiikillinen mestariteos ei ole kyseessä. Hetken päästä lähti säveltapailukin liikkeelle ja biisi vaan tulla tupsahti.  Tämä laulu on piristävä poikkeus tekemieni laulujen muodostamassa rykelmässä. Ainoa, joka on selkeästi iloinen ja etenevä duurikoilotus.

Sanoitushan vie kuulijan kauas menneisyyteen. Jonoon on laitettu asioita, joita tapahtui silloin ennen, silloin kun rakkaus alkoi ja meno oli muikeimmillaan. Sanoitus kaivaa esiin vanhoja muistoja, mutta jokainen säkeistön puolikas päättyy pieneen epäröintiin…josko nyt sittenkään. Kertosäe tuo sitten kuitenkin laulajan tähän hetkeen ja varmistaa säkeistöjen ajatukset ~ ”….vieläkin sinä kuulut sydämeni pieneen huoneistoon.”

Tämä, kuten aivan poikkeuksetta kaikki minun lauluni, ovat syntyneet niin, että ensin tuli teksti ja sitten sävel. Toki saatoin muunnella tekstiä saatuani nuotit järjestykseen,  mutta perusteksti oli aina ensin ja on edelleen se tapa, jolla kirjoitan lauluja.

Tuhansiin ajatuksiin tuo oman makunsa hyvä bändi ja hyvä sovitus. Kevyt ja ilmava meininki koko ajan ja vain pieni henkäys soolosäkeistössä – ei liikaa mitään, mutta sopiva meno, jonka sovittaja ja soittajat saivat hienosti muokatuksi sanoituksen henkeen. Kertosäkeen Suomi-filmijouset ja soolon särökitara piristävät leppoisan iloista meininkiä.