Ateenan ilta

Tämä on raju laulu. Teksti syntyi kreikan tunnilla lukemani tarinan pohjalta monen kuukauden yrityksen ja erehdyksen kautta ja on tosi kaukana muusta levyn tunnelmasta. Salaperäinen mies astuu sateisena iltana ateenalaiseen tavernaan ja purkaa tuntojaan ventovieraalle, joka viinituopin äärellä joutuu kuulemaan outoa tilitystä. Mies uhkaa päättää elämänsä jatkuvien epäonnistumisten jälkeen ja vain kaipaavan äidin rakkaus saa tämän selkeästi epäröimään,  vaikka hän kertaalleen vakuuttaakin päätöksen olevan selvä. Mies katoaa ja tarina jää auki. Missä hän on, minne hän meni?

Kreikkalaishenkisen laulun musiikillinen puoli oli pitkällisen tekstin väännön jälkeen todella helppoa. Tasajakoinen yksi kaksi - iskuilu ja yksinkertainen melodia, joka toistuu säkeestä toiseen. Ihan kreikkalaiseen tapaan jatkuvasti toistuva teema, joka alkaa jossain vaiheessa tuntua hypnoottiselta.

Nauhoitin biisin ensin pianolla, kitaralla, bassolla ja rummulla. Koska joka säe on samanlainen, alkoi biisi tuntua aika puisevalta ja vasta kun Gilbert kaivoi kellaristaan bouzoukin ja tavallaan lauloi kertosäkeen mieskuoron, alkoi tuo hullu tarina elää. Kuin vielä Gilbert kilisytti tamburiinia ja minä soitin haitarin ääntä sekaan, alkoi biisi olla valmis.