Muistan

Tämä laulu on levyn tuorein biisi. Se ei tarvinnut herätteekseen muuta, kuin pari valokuvaa Pariisista, missä olemme viime vuosina ahkerasti käyneet. Tämä tarina sopii varmaan sadoille ellei tuhansille ihmisille ympäri maailmaa – myös meille suomalaisille. Pariisin matkoilla lienee useampi tarina saanut alkunsa ja mennyt tämän laulun käsikirjoituksen mukaan. Mitenkään kuitenkaan liioittelematta ja liikaa Pariisia jalustalle nostamatta, uskon, että aika moni muukin kaupunki tällä Telluksella on päässyt todistamaan näitä yhteiselon historioita. Ei tämä teksti mitenkään helposti silti tullut. Ensin kirjoitin lauseita toistensa perään ja laskin iskuja. Alkuperäisessä tekstissä oli paljon, paljon enemmän säkeitä ja lopulta kai tein enemmän työtä karsiessani sanoja kuin niitä etsiessäni.

Melodian kanssa painin taas tavallista enemmän.  Ensin tein aika nopean rallin, kunnes tajusin, että tällä tekstillä on vaan tavan pakko edetä hitaasti. Molli-Sakke liikkui pitkään vaivaisesti, kunnes muutama iloisempi sointu siellä välissä pelasti melodiallisen puolen. Laulun sisältö vaati lopulta kokonaismollin, mutta yllättävän pirteä laulusta lopulta tuli.

Minä soitan itse kaikki soittimet tässä biisissä. Ja jos en soita, käytän erityyppisiä koneita. Nykypäivän digitaalisissa laitteissa on niin paljon eri soundeja, että uskottavaa musaa saa aikaiseksi, vaikka yhtään aitoa soitinta ei nauhoitettaessa käytettäisi. Kitara tuotti vaikeuksia, ei ehkä tuskaa, mutta runsaasti vaikeuksia. Totuus on, että näytän uskottavalta kitara kädessä, mutta en aina kuulosta. Jouduin tekemään tosi monta otosta, ennen kuin kitararaita oli paketissa. Siellä se kuitenkin helisee. Koska piano on minun soittimeni, miksattiin se vahvasti kuuluviin ja hyvä niin.