Savimajan eteen

Savimaja herättää (toivon mukaan) globaalin omantunnon äänen. Se on syntynyt helposti kuin kuuluisa heinänteko. Nalle Puh taisi sanoa (tai tämä on mukaelma Poohin tarinoista), että häneltä pääsi laulu. Minulle kävi ihan samoin. Lueskelin Planin lehteä – tarinaa pojasta, jonka kotikylä oli jossain tuolla Afrikan kaukaisuudessa saanut isosti apua tuolta avustusjärjestöltä. Oli perjantai-ilta ja olin yksin kotona. Siitä vaan mieleeni tuli savimaja ja sen edessä nuotion äärellä istuva pikkuinen poika ja tarina lähti ja kaikki kolme (ehkä neljä) sointua. Sitä mukaa, kun lauloin biisiä, kirjoitin sanoja ruutupaperille ja koko hommaan ei mennyt aikaa enempää kuin ehkä viisitoista minuuttia ja se oli siinä.  En ole varma, korjasinko laulun sanoja tai melodiaa jälkikäteen – niin vaivatonta se oli.

Se, miten laulu on päätynyt tässä asussaan tälle levylle onkin kokonaan toinen juttu. Tavalla tai toisella se kulkeutui Planin tietoisuuteen  ja niinpä eräänä päivänä sain soiton, että voisinko tulla laulamaan sen telkkariin erääseen Planin toiminnasta kertovaan ohjelmaan. Eihän siinä mitään, mutta siihen piti saada bändi tai playback-  tai singbacksäestys ohjelmaa varten. Olin tehnyt ystäväni Juhan kanssa mielestäni oikein hyvä säestysversion, mutta syystä tai toisesta se ei kelvannut ohjelman tuottajalle – miksi, en tiedä vieläkään. Kerroin asiasta Gilbertille ja hän sitten kaivoi kissalaudan ja djemben ja kitaran ja basson esiin ja lopulta Savimaja päätyi tuohon muotoon. Lapsikuoro oli minun ideani ja lopulta kymmenkunta tyttöä veisasi antaumuksellisesti kertosäettä ja oli sitten mukana myös telkaariohjelmassa.  Laulu tuli valmiiksi, kun ajelin eräänä sateisena iltana jonnekin Itäkeskuksen taakse laulamaan biisiä ja viivyin äänityskopissa noin vajaan kymmenen minuuttia. Ensin lauloin testilaulua sen verran, että äänittäjät saivat äänentasot ja minä totuin koppiin ja luureihin ja sitten otettiin kolme otosta kerralla eli ensimmäinen, ainoa ja viimeinen. Tässä kohtaa on pakko olla sen verran ylpeä, että saatuani biisin lauletuksi, äänittäjä sanoi, että äijä lauloi tosi hyvin – ei tämä tästä enää tippakaan parane. Joko hänellä oli kiire tai hän oli sitä mieltä. Kyseinen äänittäjä onkin saavuttanut runsaasti menestystä erään kohtuudella menestyneen artistin taustavoimana ja samalla myös avomiehenä – kyse on Jukka Immosesta ja artistihan on Jenni Vartiainen.

Gilbertin sovitus on erinomainen. Djembe ynnä muut lyömät jytisevät kunnon savannibeatillä ja kissalaudan ulina tuo ajatuksiini sellaiset tuulet, joita savanneilla ilmeisesti ajoittain on. Sitä en tiedä, kun en ole käynyt.