Taas tuulee

Mitä kaikkea ihminen saakaan irti katsoessaan ikkunasta ulos. Tämä synkkä laulu syntyi syksyisenä iltana juuri siinä kohtaa päivää, kun hämärä kaatuu päälle, mutta vielä ei ole pimeää. Ulkona tuuli kovaa ja hieman vihmasteli pisaroita – pääasiassa vaakasuoraan. Kuulin juuri hiljan Juha Tapion sanovan, että hän tekee biisejä niin, että ottaa mollisoinnun ja rupeaa vaikeroimaan. Tämän biisin tarina lienee hieman tuollainen.  Kirjoitin sopivan mittaisia lauseita, kuten sanoja tehdessäni yleensä teen. Riimeistä en välitä, mutta pyrin siihen, että rivillä on yhtä monta iskua niin, että laulun rytmi säilyy koko ajan. Rivejä tuli yllättävän paljon ja niille on yhteisenä piirteenä se, että ne alkavat sanoilla ”Sinä iltana…” . Lopulta valikoin mieluisimmat lauseet ja vielä tapeltuani kertosäkeen kanssa, oli biisi valmiina syntymään. Koska olen huono kitaransoittaja, soinnut pysyvät  yksinkertaisina eikä kaulalla poukkoilla minne sattuu.

Ridbergin sovitus on omiaan tälle kappaleelle. Pienellä mielikuvituksella on helppo kuvitella syksyn harmaus ja raakuus. Laulaja väsyy selaamaan kesän kirjoittamia muistoja ja joutuu antamaan periksi - pessimismiä parhaimmillaan.