Nuku kultani

Tämä laulu oli alun perin lastenlauluksi tarkoitettu – siis jonkinlainen kehtolaulu. Siitä tuli kuitenkin rakkauslaulu, jos kohta ei helposti. Kirjoitin sanoja uudelleen ja uudelleen ja muutin niitä moneen kertaan ja yritin löytää jonkun punaisen langan, joka sitten kai tosi monen rytätyn ruutupaperin jälkeen löytyi minua tyydyttävällä tavalla.

Laulu lähti syntymään myöhään yöllä mökkirannassa nuotion äärellä. Muu perhe nukkui ja minä aloin pyöritellä sanoja. Kävin välillä sisällä ja katselin nukkujia ja sitten palasin rantaan ja raapustelin säkeitä. Palasin lauluun paljon myöhemmin ja taas muistan kirjoittaneeni yöllä. Toisen säkeistön loppuun en meinannut saada tolkkua enkä mielestäni hyvää jatkumoa. Lopulta syntyi säe ”… laitan kynttilään liekin, kupin kahvia juon…”. Olen satavarma, että en laittanut kynttilään liekkiä, koska en ole kynttilämiehiä, mutta kahvia kului runsaasti ja teksti valmistui hiljalleen.

Melodiaa etsin kauan ja lopulta jouduin ”säveltämään” sen. Otin pianolla sointuja peräkkäin ja kirjoitin melodian pätkiä paperille. Laulu piti siis oikeasti tehdä, eikä pelkästään lähteä kokeilemaan eri variaatioita, kuten monen muun laulun tekemisessä tapahtuu. Useimmiten en kirjoita nuotteja, vaan laulan ja kokeilen ja pyrin välttämään plagiointeja, mikä nykypäivänä lienee mahdotonta.  Hiljalleen se syntyi, mutta alkusoinnun kanssa pähkäilin kauan. Lopulta molliseiska osoittautui tunnelmalle sopivaksi ja tämä pienimuotoinen unilaulu valmistui.

Jos mihin, niin tähän lauluun sopivat jouset. Klarinetti soittaa unista utua näppäilykitaran säestyksellä, jousimatto on kuin öinen sumu järven yllä. Onnistunut sovitus palauttaa mieleeni laulun tekemisen vaiheet ja ne niin monet hiljaiset yöhetket kotimökkimme rannassa.