Pilvet allani kulki

Tämän laulun teksti on syntynyt Santorinilla, saarella, joka on yksi Kreikan kauneimmista tai ainakin erikoisimmista paikoista. Vanhan tulivuoren räjähdyksen jälkeen osittain mereen vajonneen saaren suosio turistien keskuudessa on vuosi vuodelta lisääntynyt, mutta sieltä on löytynyt rauhaisa paikka myös laulun teolle.

Olin johtamassa eräänlaista ryhmää Santorinilla yhtenä keväänä. Rankan työviikon jälkeen heräsin lauantaiaamuna hirveän aikaisin ja lopulta keräsin reppuuni vettä ja leipää ja matkapäiväkirjani ja lähdin kiipeämään Kamarin kylän vieressä sijaitsevan Mesa Vuono-vuoren rinnettä ylös. Rinteellä on pieni valkoinen kappeli, jonka takana on luola. Kiipesin sinne johtavaa polkua ja jatkoin vielä hetken matkaa kappelista ylös ja eteenpäin. Aurinko oli juuri noussut Santorinista itään päin olevan Anafin saaren takaa ja jäin kivelle istumaan, syömään eväitä ja kirjoittamaan. Päiväkirjan kirjoittamisesta ei sitten tullutkaan yhtään mitään, kun mieleni valtasivat ajatukset siitä merellisestä rauhasta, jonka sillä hetkellä kohtasin. Melko tyypilliseen tapaani kirjoitin vain lauseita peräkkäin ajattelematta niiden sopivuutta lauluksi, eikä tuo lopullinen teksti tietenkään syntynyt siinä, mutta useita säkeitä ja ajatus siinä syntyi aamuauringon noustessa ja kullatessa Aigeian meren aaltoja.

Laulusta tehtiin tarkoituksella hyvin kevyt ja pienirakenteinen – siksi säestyksestä huolehtii vain yksi akustinen kitara, jota soitti vakaalla taidollaan pitkäaikainen ystäväni Juha Wikström. Laulun tarina on itselleni niin merkittävä, että en halunnut peittää sitä massiiviseen orkesteriin, joka olisi toki tässä laulussa toiminut vallan euforisesti. Juhan kuusikielinen orkesteri taikoo laulun syntymisen hetket mieleeni ja täydentää sanojen suurinta merkitystä – ”…minä sain tehdä sen mitä toivoinkin, sen mitä toivoin.” Nuo sanat kertovat sen, kuinka tajusin saaneeni elämältäni sellaisia asioita, joita olin toivonut ja jotenkin se rauhaisa hetki vuoren rinteellä selvitti paljon.